(0) kommenttia

Valtakunnallisen sinileväkatsauksen yhteenveto kesä–elokuu 2022

Merellä havaittiin tänä kesänä runsaasti sinilevää, järvien sinilevätilanne pysyi viime vuosien tasolla

Kuluneen kesän sinilevätilanne on vaihdellut muuttuvien sääolosuhteiden mukaan. Merialueiden ja järvien sinilevämäärät olivat huipussaan kesän lämpimimpinä ajanjaksoina heinäkuun ja elokuun puolivälissä. Heinä–elokuun taitteen viilentyneet säät hillitsivät sinileväkukintoja hetkeksi. Järvillä kesän sinilevätilanne pysyi aikaisempiin vuosiin nähden varsin tyypillisenä. Alueellinen vaihtelu on ollut kuitenkin suurta, ja valtakunnallisen sinileväseurannan runsaimmat havainnot keskittyivät muutamaan runsasravinteiseen järveen. Merialueiden sinileväkukintojen riskiennuste toteutui, ja sinilevää havaittiin runsaasti erityisesti lounaisilla, eteläisillä ja läntisillä merialueilla. 22.8. alkaneella viikolla sinilevää on esiintynyt edelleen melko runsaasti merellä ja järvillä.

Lounaisilla, eteläisillä ja läntisillä merialueilla havaittiin kesän aikana runsaasti sinilevää

Suomen merialueilla sinilevän määrä alkoi lisääntyä jo kesä-heinäkuun vaihteessa helteisten säiden seurauksena. Sinilevähavaintojen määrä oli huipussaan parin viikon ajan heinäkuun puolivälissä ja jälleen elokuun puolivälin paikkeilla. Näiden jaksojen välissä heinä–elokuun vaihteessa sinilevähavainnot vähentyivät hetkellisesti viilentyneen sään seurauksena. Sinilevien määrä on edelleen elokuun loppupuolella ajankohtaan nähden kohtalaisen suuri, ja suotuisien sää- ja ravinneolosuhteiden jatkuessa sinileviä voi esiintyä monilla alueilla pitkälle syksyyn.

Valtakunnallisesti tarkasteltuna rannikon ja saariston havaintopaikoilla sinilevää esiintyi kesä–elokuun huippujen aikana keskimäärin enemmän kuin vastaavina ajankohtina vuosina 1998–2021. Vertailu aiempiin vuosiin on kuitenkin vain suuntaa antava, sillä havaintopaikkojen lukumäärä ja sijainti vaihtelevat vuodesta toiseen. Suurin osa rannikon havainnoista tehtiin Saaristomeren, läntisen Suomenlahden ja Selkämeren alueilla, mutta myös muilla rannikkoalueilla esiintyi sinilevää. Rannikoilla ja saaristoissa sinilevämäärät vaihtelevat nopeasti ja sinilevätilanne voi olla hyvinkin erilainen ihan lähellä toisiaan olevissa paikoissa.

Suomen läheisillä avomerialueilla sinilevähavaintoja tehtiin etenkin Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Ahvenanmaan ja Saaristomeren eteläpuolella, Suomenlahdella Suursaarelta aina Saaristomerelle saakka ja Selkämerellä Merenkurkkuun saakka. Itäisellä Suomenlahdella sinilevää on ollut vähemmän kuin läntisellä, mutta elokuun loppupuolella myös itäisen Suomenlahden rannikon lahdelmissa on havaittu paikoin runsaasti sinilevää.

”Merentutkimusalus Arandan ja Utön ilmakehä- ja merihavaintoaseman havaintojen perusteella sinileväesiintymissä oli kolmea sinilevälajia. Kaikissa näytteissä esiintyi vaihtelevasti sekä Nodularia spumigena, Aphanizomenon flosaquae että Dolichospermum spp. -lajeja. Nodularia spumigena oli kuitenkin runsaampi Suomenlahdella ja Selkämerellä viime vuosiin verrattuna", kertoo erikoistutkija Sirpa Lehtinen SYKEstä.

Sinilevälajien välillä on eroja niiden ekologissa ominaisuuksissa ja muun muassa haitallisten yhdisteiden tuotannossa. Nodularia spumigena on osoittautunut tähän mennessä aina myrkylliseksi. Myös muut sinilevälajit saattavat tuottaa erilaisia maksa- ja hermomyrkkyjä sekä muita terveydelle haitallisia yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa allergisia oireita. Tästä syystä kaikkiin sinileväkukintoihin on syytä suhtautua siten, että ne voivat aiheuttaa terveyshaittoja ihmisille ja kotieläimille.

”Haluamme jatkossa tutkia tarkemmin sinileväesiintymien lajikoostumuksen yhdistämistä satelliittihavaintoihin. Hyödynnämme jo kuuden eri satelliitin havaintoja päivittäisessä seurannassamme, joten mittausmatkoilta kertyvän sinilevälajistotiedon ja satelliittihavaintojen yhteisanalyysille on hyvät edellytykset”, sanoo johtava tutkija Jenni Attila SYKEstä.

Kuluneella viikolla elokuun loppupuolella rannikko- ja saaristoalueilta on ilmoitettu 19 sinilevähavaintoa pääasiassa Saaristomereltä. Suomenlahdella ja Merenkurkun alueella sinilevää on edelleen havaittu myös avomerellä. Avomerellä sinilevää nousee pintaan erityisesti siinä vaiheessa, kun huonokuntoiset sinileväsolut ovat menettäneet kykynsä säädellä sijaintiaan vesipatsaassa.

Sinileväkukintojen riskiennuste toteutui

Kesäkuun alussa annettu sinileväkukintojen riskinarvio perustui pääosin talven ravinnetilanteeseen, sillä kesän sääolosuhteita ei voida ennakoida. Sinilevien fosforiravinteen saatavuus ennustettiin runsaaksi, minkä perusteella sinileväkukintojen riskin arvioitiin olevan korkea. Tänä kesänä sinilevien kasvuolosuhteet ovat säilyneet otollisena, kun lämmin sää ja fosforiravinnetta syvemmältä pintaveteen tuova veden sekoittuminen ovat vuorotelleet. Kuluvan kesän kukintariski onkin toteutunut pitkälti sinileväennusteen esittämillä alueilla.

Selkämeren osalta kaivataan kuitenkin lisää ymmärrystä sinilevien kasvupotentiaalista, sillä sinileväkukinnat ovat olleet tänä kesänä runsaampia ja laajempia kuin talven ravinnetilanne ennusti. Lisäksi Nodularia spumigena -lajin esiintyminen Selkämeren pohjoisosassa viittaa muutokseen Selkämeren ekosysteemissä. Merenkurkun alueelta tehdyt sinilevähavainnot ovat lisääntyneet huolestuttavasti viime vuosina.

”Yksittäisten vuosien sinileväkukintojen perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä Itämeren tilan kehityksestä. Tämän vuoksi säännöllinen lajiston ja veden laadun seuranta on tarpeen. Ravinnetilanne suosii edelleen sinileväkukintoja laajoilla alueilla Itämerellä. Tästä syystä kesän sinilevätilanteen suurimmilla kukintojen riskialueilla ratkaiseekin ennen kaikkea kesän sääolot”, sanoo erikoistutkija Jouni Lehtoranta SYKEstä.

 

(0) kommenttia
Kommentit

Kommentoi